Oulun Sotaveteraanit ry

ITSENÄISYYSPÄIVÄ 6.12.2024

08.01.2025

Tuiran seurakunnan kirkkoherra Niilo Pesosen puhe Intiön hautausmaalla Itsenäisyyspäivänä 6.12.2024.

Hyvät ystävät!

Maailma on muuttunut radikaalisti 10 vuoden kuluessa. Maailmanpoliittinen tilanne on kiristynyt ja sisäinenkin vastakkainasettelu on kiristynyt omassa maassammekin ja ehkä siten, että jokainen saattaa huomata sen jopa lähipiirissään. Vuosikymmenten myötä maailma ja maamme on muuttunut myös siten, että yksilöllistyminen on edennyt entistä pidemmälle. Tämä kehitys on sinänsä hyvä. Yksilön oikeuksista on pidettävä huolta. Yksilön oikeudet voivat myös vääristyä siten, että unohdetaan niiden toinen puoli, eli velvollisuudet.

Ajattelen, että tänä itsenäisyyspäivänä meillä voi olla kaksi kysymystä. Ensinnäkin mitä minä voin saada, mutta yhtä tärkeänä, mitä minä voin antaa. Välillähän on sanottu leikkisästi, että kysymyksemme on vain, mitä yhteiskunta tai maamme voi antaa minulle. Sen ohella tulisi kysyä toinen kysymys: mitä minä voin antaa maalleni tai yhteiskunnalle. Jälkimmäisen kysymyksen herättävä asenne ja vastaus oli niiden nuorten miesten ja naisten mielessä, jotka joutuivat puolustamaan maatamme. Tämä oli asenne myös sotaa seuranneessa jälleenrakennuksessa ja koko yhteiskuntamme rakentamisessa demokraattiselle ja oikeudenmukaiselle perustalle.

Kaikesta tästä me saamme tänä päivänä olla kiitollisia itsenäisessä ja vapaassa maassa. Yksilön oikeudet ovat turvatut. Periaatteemme on, että kaikki ovat yhtä arvokkaita ja pyrimme sen toteuttamaan elämässämme. Jotta kaikki tämä säilytettäisiin, tarvitaan kuitenkin myös palvelun asennetta, siis sen ymmärtämistä, että myös minua tarvitaan. Myös minulla on jotain annettavaa yhteiseksi hyväksi.

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 85 vuotta talvisodan alkuvaiheen merkittävistä taisteluista. Yksi näistä taisteluista käytiin pohjoisessa Pelkosenniemellä. Siellä heikosti varustettu pienempi suomalaisjoukko sai vastaansa hyökkäävän vihollisen, joka oli moninkertainen. Ihmeellisesti lämmin suojasää muuttui yhdessä yössä kireäksi pakkaseksi, joka vaikeutti merkittävästi vihollisen moottoroitua joukkoa. Samaan aikaan suomalainen komppania, joka oli eksynyt, sattui kuin ihmeen kautta oikeaan kohtaan vihollisen kolonnaa hajottaen sen. Kun vielä kävi niin, että vihollisen kuorma-auton kuljettaja sai kuolettavan osuman ja rojahti auton äänimerkin päälle antaen pitkän kauan kestävän äänimerkin, lähtivät vihollisen joukot epäjärjestyksessä perääntymään. Ilmeisesti pitkä auton äänimerkin kuuluminen oli perääntymismerkki. Ilman tuota torjuntavoittoa vihollisen joukoilla olisi ollut vapaa pääsy Tornioon asti. Vuosien päästä tapahtuneesta paikassa taistelleet veteraanit pystyttivät tuolle paikalle muistomerkin, jossa luki: ”Tässä auttoi Herra”. Se oli heidän kokemuksensa.

Tänä itsenäisyyspäivänä meillä on siis kaksi kysymystä. Ensinnäkin voimme kysyä mitä minä voin antaa toisten hyväksi ja tämän maan hyväksi. Toinen yhtä hyvä kysymys on myös, mitä minä voin saada, nimittäin kaikkein korkeimmalta, Jumalalta, joka on ennenkin auttanut. Hänen suhteensa me olemme saajia ja vastaanottajia. Se mitä hän meille antaa on hänen rakkautensa ja siunauksensa. Olkoon hänen rakkautensa ja siunauksensa meille voimavarana myös tulevina vuosina elää ja toimia yhteiseksi hyväksi omassa maassamme.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!