19.03.2025
Talvisodan päättymisestä tuli 13.3. kuluneeksi 85 vuotta. Oulussa oli järjestetty perinteinen järjestöjen lippulinna ja seppeleenlaskut hautausmaalla. Illalla oli Tuomiokirkossa yhteiskonsertti, jossa esiintyivät Oulun Tammenlehväkuoro, Pohjan Laulu ja Ynnin Pojat. Konsertin solistina oli Aki Saarela.
19.03.2025
Pohjois-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin ja Oulun Sotaveteraaniyhdistyksen yhteistä päätösjuhlaa vietettiin lauantaina 1.3. Oulun kaupungintalossa. Juhlaan oli saapunut noin 200 henkilöä. Juhlapuheenpitäjäksi oli lupautunut maaherra emeritus Eino Siuruainen. Musiikkipitoisesta ohjelmasta vastasivat Oulun Tammenlehväkuoro, Lapin Sotilassoittokunta ja Aku ja Joseph Ynnin poikakuorosta.
Veteraaniperinnetyötä jatkaa Tammenlehvän Perinneliitto ja alueelliset perinneyhdistykset.
Tervehdyssanat, Sotaveteraanipiirin ja Tammenlehvän perinneyhdistyksen puheenjohtaja Reijo Sallinen.
Kunnioitetut sotaveteraanit– miehet ja naiset, arvoisat sotasukupolven edustajat, hyvät veteraanityön tekijät ja ystävät!
Olkaa kaikki lämpimästi tervetulleita tähän Pohjois-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin ja Oulun Sotaveteraaniyhdistyksen yhteiseen lopetusjuhlaan. Erityisesti meitä ilahduttaa nähdä useita veteraaneja täällä paikalla!
Aloitimme juhlamme komeasti Lapin Sotilassoittokunnan esittämällä ”Marsalkan Hopeatorvilla”. Tämä upea sävellys oli sotien aikana tunnus- ja aloitusmusiikkina radionkin välittämissä asemiesilloissa. Yhteisesti lauloimme tutun Sillanpään marssilaulun, josta on tullut Sotaveteraanien epävirallinen kunniamarssi.
Juhlapaikaksi Oulun kaupunki antoi uudistetun kaupungintalon juhlasalin. Paikalla on historian havinaa. Eversti Siilasvuo piti tässä salissa talvisotaan lähdettäessä reservin upseereille valatilaisuuden. Tässä talossa toimi Kenraali Siilasvuon esikunnan osia jatkosodan alla ja Lapin sodan aikana, jolloin sotatoimia johdettiin Oulusta. Täältä lähti Siilasvuon viesti marsalkka Mannerheimille 27.4.1045 viimeisten vihollisten karkottamisesta Suomen maaperältä. Toimipa tässä saksalaisten komendantin toimistokin ennen Lapin sotaa. Juhlapaikasta ja järjestelyistä parhaat kiitokset kaupungille.
Olemme saaneet juhlaamme juhlapuhujaksi veteraanijärjestöjen yhteisesti, vuonna 2003 perustaman Tammenlehvän Perinneliiton ensimmäisen puheenjohtajan maaherra emeritus Eino Siuruaisen. Hän johti myös virkakautensa ajan Lääninhallituksen rintamaveteraaniasiain neuvottelukuntaa, jolloin kaikkiin alueen kuntiin laadittiin veteraanimatrikkelit (vast).
Vieraaksemme on saapunut Tammenlehvän perinneliiton nykyinen puheenjohtaja Timo Laitinen, Sotaveteraaniliiton viimeinen, oululaislähtöinen puheenjohtaja Erkki Heikkinen sekä liiton viimeinen toiminnanjohtaja Sakari Martimo.
Tämän juhlapäivän olemme aloittaneet kunniakäynneillä Oulun sankarihaudalla, veteraanien hautamuistomerkillä, liiton ja piirin kunniapuheenjohtajan Aarno Strömmerin haudalla sekä Veteraanipatsaalla Oulun kasarmilla. Ennen kahvitarjoilua pidimme piirin vuosikokouksen, jossa tehtiin sääntöjen mukainen toinen päätös piirin lakkauttamisesta. Oulun yhdistyksen vastaava kokous pidettiin viime maanantaina.
Tämä viimeinen vajaa toimintavuosi on Oulun Sotaveteraaniyhdistyksellä 65. ja Pohjois-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirillä 59.
Veteraanijärjestöjen historia on sotaveteraanien itsensä aktiivisuuden tulosta. Meitä kylmän sodan veteraaneja on vuosien myötä tullut toimintaan mukaan tukemaan heitä, heidän puolisoita ja leskiä niin järjestötyössä kuin käytännön askareissa.
Meidän alueemme veteraaniyhteisöillä on ollut valtakunnallisesti merkittävä rooli. Rintamaveteraanien liiton puheenjohtaja Onni Toljamo ja Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Aarno Strömmer olivat molemmat Oulusta.
Piirimme puheenjohtajat minun toimikauteeni saakka olivat kaikki sotaveteraaneja. Minulla on ollut kunnia tuntea heidät kaikki henkilökohtaisesti. He ovat Arvo Mörö, Reino Arvola, Veikko Suorsa, Kauko Kuismanen, Arvo Heikkinen, Heikki Paarma ja Aarno Strömmer.
Piirin ja Oulun yhdistyksen viimeisitä vuosista olemme laatineet historiikin, jonka jokainen voi ottaa mukaansa juhlan jälkeen. Historiikki sisältää meille tärkeiden yhteistyökumppaneiden tervehdykset. Varhaisemmista ajoita ovat molemmat yhteisöt laatineet historiikit tasavuosikymmenittäin.
Tämä juhla on myös tehtävien luovutustilaisuus Tammenlehvän Pohjois-Pohjanmaan Perinneyhdistykselle, jonka esitteitä voitte ottaa mukaan.
Esitän vielä parhaat kiitokset kaikille henkilöille, yhteisöille, yrityksille ja viranomaisille tuestanne nyt lopettaville yhdistyksille. Ilman tukeanne toiminta ei olisi ollut mahdollista.
Vaikka veteraanijärjestöt nyt lopettavat toimintansa, emme jätä veljiä ja siskoja. Tuki ja perinne jatkuu Tammenlehväyhteisössä.
Nautitaan yhteisestä juhlahetkestä – olette kaikki sydämellisesti tervetulleita!
Juhlapuhe, maaherra emeritus Eino Siuruainen
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, sotalesket, rintamanaiset, lotat, sotaorvot, sotalapset, sotilaspojat ja kotirintaman vastuunkantajat.
Arvoisat Sotaveteraanijärjestöjen puheenjohtajat, Tammenlehvän Perinneliitto ry:n toiminnanjohtaja.
Kunnioitetut kutsuvieraat.
Sotiemme 1939-45 neljä veteraanijärjestöä ovat päättäneet toimintansa. Olemme siirtymässä perinneaikaan. Sotiemme veteraanien, veteraanijärjestöjen sekä koko suomalaisen yhteiskunnan asemaa ja kehitystä on syytä tarkastella kolmessa jaksossa: 1. Suomen itsenäistymisestä talvisotaan, 2. Sotavuodet ja Moskovan välirauhan raskaiden velvoitteiden toteuttaminen, 3. Suomen jälleenrakentaminen hyvinvointivaltioksi, jopa maailman onnellisimmaksi maaksi. Suomen asemaa ja kehitysvaiheita on tarkasteltava osana Euroopan ja globaalia ja historiaa.
Idän ja lännen välissä Suomi on joutunut kahdesti suurvaltojen ”kauppatavaraksi”. Napoleonin ja Venäjän keisari Aleksanteri I:n Tilsitin sopimus 1807 hyväksyi Venäjälle oikeuden valloittaa Suomi Ruotsilta osaksi Venäjää. Kyse oli Ruotsin painostuksesta liittyä Napoleonin sotaan Iso Britanniaa vastaan. Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa 23. elokuuta 1939 Suomi, Baltian maat, Itä-Puola ja Romanian Bessarabia sovittiin Neuvostoliiton valtapiiriin kuuluviksi. Parhaillaan seuraamme, miten Ukrainan sodan seurauksena suurvallat rakentavat politiikan ja talouden kylmät rajat myös Euroopan ja Suomen osalta. ”Festicia terrent” – jäljet pelottavat.
Arvoisat kuulijat!
Sotiemme 1939-1945 veteraanien ja kotirintaman vastuunkantajien ikäluokat syntyivät pian Suomen itsenäistymisen jälkeen. Venäjän autonomian silloisissa oloissa varsin hyvä aika päättyi Suomen sortokausiin ja Venäjän vallankumoukseen. Sekavissa oloissa Suomi julistautui itsenäiseksi valtioksi. Vuonna 1907 käynnistynyt nykymuotoinen eduskunta äänesti itsenäisyysjulistuksen äänin 100-88. Seuraavana oli kiista hallitusmuodosta, tasavalta vai kuningaskunta sekä perustuslain sisällöstä. 1918 puhkesi sisällissota, jossa kaatui noin 10 000, teloitettiin noin 9 000 ja vankileireillä kuoli noin 19 000 henkilöä. Punaisten tappion jälkeen Neuvostoliittoon pakeni noin 31 000 loikkaria, joista jopa noin 80 oli Suomen vaaleissa valittua vasemmiston kansanedustajaa. Lähtömuutto Amerikkaan ja Kanadaan loi toivetta paremmasta.
Aika oli poliittisesti tulehtunut. Vahvat aatteet innostivat puolueiden, sanomalehtien ja järjestöjen perustamiseen. Köyhän maan oloja vakiinnutettiin vapauttamalla torpparit ja mäkitupalaiset Lex Kalliolla ja Lex Pulkkisella. Elinoloja kuritti maailmanlaajuinen talouslama. Äärioikeiston Lapuan liike 1929-1932 muilutti kansalaisia Neuvostoliittoon. Työttömyys, köyhyys ja tulevaisuudettomuus ahdistivat väestöä. Tilanteen korjaamiseksi säädettiin 1936 asutuslaki. Lain perusteella jaettiin maata ja metsää kotien ja toimeentulon turvaamiseksi.
Josif Stalinin bolshevikkivallan vahvistuessa Neuvostoliiton uhka myös Suomeen kasvoi. Jääkäriliikkeen, varustautumisen, suojeluskuntien ja lottien isänmaallisesta otteesta huolimatta vallitsi epävarmuus yhtenäisyydestä ja voimasta puolustaa kansakunnan vielä hauras itsenäisyys. Tihkuneet tiedot Stalinin rajuista puhdistuksista ja noin 20 000 suomalaisen teloituksista yhdistivät kansaa ja vahvistivat taistelutahtoa. Torjuntataistelut kestivät 105 vuorokautta. ”Kollaa kesti ja Raate ratkaisi” Moskovan välirauhaan 13.3.1940. Sotiemme veteraanien nuoruuden kokemuksista kiteytyi perusta veteraanien arvoille ja perinteille: Suomi on isänmaa, jonka itsenäisyyden puolustavat suomalaiset!
Talvisodan 1940 välirauhan alueluovutusten palauttamiseksi ja vuosisatoja kestäneen sodanuhkan torjumiseksi Suomi liittyi Saksan rinnalla II maailmasotaan kesäkuun lopussa 1941. Sodan raskaus, kotirintaman uupuminen sekä sodan lopputuloksen ennakointi johtivat Suomen irtautumiseen sodasta Moskovan välirauhassa 19.9.1944. Raskaiden sotakorvausten ja velvoitteiden toteuttaminen käynnisti myös Lapin sodan. Sotatoimet päättyivät 27.4.1945. Valvontakomission ankaruus, asekätkennän paljastuminen ja lukuisat muut pelot alkoivat lieventyä vasta Pariisin rauhassa 1947. Suomi menetti kaatuneina noin 92 000, haavoittuneita jäi 158 000, sotaleskiä 30 000 ja sotaorpoja 50 000. Moskovan välirauhan jälkeen Suomessa vallitsi pelon, arkuuden ja epämääräisyyden tila. Miten pitkälle Neuvostoliiton kommunismi jäi elämään ja valvomaan Suomen oloja. Tarkasti seurattiin sosialismiin alistettujen maiden kehitystä.
Sodan lamauttama Suomi asutti 400 000 evakkoa ja toteutti 300 milj. kultadollarin sotakorvaukset syyskuuhun 1952 mennessä. Paluuta itsenäisyyden normaaliin arkuutti neuvostovastaisena pidetyn materiaalin, järjestöjen sekä toiminnan valvonta. Aseveliliitto, suojeluskunnat ja lottajärjestö lakkautettiin. Pariisin rauha, vuoden 1945 eduskuntavaalit, Maanhankilain säätäminen, ulkomaisten velkojen saanti ja viisas ulkopolitiikka kasvattivat mahdollisuuksia tehostaa liittoutumista läntisiin järjestelmiin: YK, Pohjoismaat, Efta, EEC, olojen vapautuessa Euroopan neuvosto ja Euroopan unioni ja Venäjän hyökättyä Ukrainaan ratkaisuna oli NATO-jäsenyys.
Syyskuussa 1940 perustettu Sotainvalidien veljesliitto sai jatkaa toimintaansa. Valitsemiensa periaatteidensa mukaan Suomen Sotaveteraaniliitto perustettiin 29.9.1957 ,( päätti toimintansa 27.9.2024). Rintamaveteraani liitto perustettiin 5.4.1964, (päätti lopettaa toimintansa vuoden 2023 aikana). Rintamanaisten liitto perustettiin 21.9.1980 , (lopetti toimintansa 6.3.2013). Ajan myötä liittojen yhteistyö syveni Veteraaniliittojen valtuuskuntaan (VEVA). Työ keskittyy nyt periaatteeseen: yksi kansa, yhteinen sotakokemus sekä yksi perinne- ja arvomaailma kohti perinneaikaa.
Rintamasodan kokenut Puolustusvoimain komentaja emeritus, kenraali Jaakko Valtanen toi esiin Sotaveteraanikuorojen yhteiskonsertissa Oulussa 1997 tarpeen yhdistää järjestöjen tehtäviä. Helsingin yliopiston juhlavassa kokouksessa 23.4.2003, tasavallan kolmen presidentin läsnä ollessa, veteraanijärjestöt perustivat sotiemme 1939-45 perinnetyön vaalijaksi Tammenlehvän Perinneliitto ry:n. Ennen tilaisuutta olin veteraanijärjestöjen puheenjohtajien painostuksesta suostunut sotaorpona ja Veteraaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana perustettavaan tehtävään. Tilaisuudessa sain kutsun ryhtyä kokoamaan ja johtamaan perinnetyön valmistelevaa toimikuntaa. Kokoamani toimikunnan yksimielisen päätöksen mukaan veteraaniperinteen siirto toteutettiin Tornion Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa 27.4.2005.
Ennen pääjuhlaa pidettiin perinnetyön virallinen siirto- ja allekirjoitustilaisuus. Neljän veteraanijärjestön puheenjohtajat allekirjoittivat siirtymäasiakirjan päivättynä 27.4.2005. Perinnetyöstä vastuun ja toteuttamisen allekirjoittivat: Suomen tasavallan hallitus (ministeri Hannes Manninen), Puolustusvoimat (komentaja, amiraali Juhani Kaskeala), Suomen luterilainen kirkko (arkkipiispa Jukka Paarma), Suomen Kuntaliitto (Toimitusjohtaja Risto Parjanne), Kotiseutuliitto (toiminnanjohtaja Markku Tanner), kaksi suomalaista nuorta Tornion lukiosta sekä perinnetyön toteuttaja, Tammenlehvän Perinneliitto ry. (puheenjohtaja Eino Siuruainen). Pääjuhlassa Suomen Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja, professori Aarno Strömmer, varsin huomaamattomalla tavalla, siirsi perinnetyön sopimuskirjan TAPE:n puheenjohtaja maaherra Eino Siuruaiselle. Veteraanijärjestöt eivät käynnistäneet käytännön työtä siirtää tehtäviä ja resursseja päätetyn mukaisesti. Veteraanit ilmeisesti kokivat, että perinnetyön optio on saatettu voimaan tulevaisuutta varten. Asenne rajoitti Tammenlehvän Perinneliiton käynnistämistä. Työtehtävä oli vastaanotettu ilman osoitettuja resursseja. Toimitila puuttui, resursseja ei osoitettu ja henkilökuntaan saatiin vain osa-aikainen toiminnanjohtaja.
Työn käynnisti johdollani hallitus, ministeri Paavo Lipposen johtama neuvottelukunta ja jäsenjärjestöt. Työhön kutsuttiin asiantuntijatyöryhmät, mm. historia, muistomerkit, opetus- ja tutkimus, naisten, lasten, hengellisen toiminta, tiedotus jne. Loimme yhteydet lukuisiin sotiimme liittyviin tahoihin. Sain alkuun järjestetyksi tukea valtioneuvoston kanslian kautta. Myöhemmin tuen koettiin sisältyvän yleiseen veteraanien tukirahoitukseen. Perustettaessa kuviteltiin, että neuvottelukunta pystyy hankkimaan toimintarahoituksen talouselämän ja eri rahastojen avulla. Veteraaniliittojen valtuuskunta ei juurikaan halunnut tukea toimintaa. Perinneliitto koettiin enemmänkin tunkeutujana heidän reviirilleen.
Yli vuosikymmenen puheenjohtajuuskaudella saimme vain kaksi vaatimatonta tuen osoitusta talouselämältä. Olin asennemaailmaan hyvin pettynyt. Harvoin juhlapuheissakaan itse veteraanit mainitsivat TAPE:n toiminnasta. Työmme tulokset olivat silti merkittävät: Veteraanien historiankirjoitus, järjestön perinteenvaalija tunnukset ja niiden luovutus, lukuisat seminaarit, standaarit, vuosijuhlat, selkokieliset historiakirjat, veteraanimatkat sekä yhteistyön kansainvälisellä tasolla. Samalla käynnistettiin veteraanityön valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen toteuttamisen suunnittelu. Katsoimme rakenteen kehittämisen niin tärkeäksi, että kävimme kahteen otteeseen keskustelut tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja valtioneuvoston kanslian kanssa.
Arvoisat kuulijat!
Nyt kaksi vuosikymmentä myöhemmin voi todeta, että tilanne olisi huomattavasti edistyneempi, jos veteraanijärjestöt, perinnetyöhön sitoutuneet tahot, VEVA ja sotiemme veteraanien työtä arvostavat rahoittajat olisivat lähteneet aitoon yhteistyöhön. Silloin vielä veteraaneista merkittävä osa oli elinvoimaisia. Ymmärrän, että he halusivat jatkaa elämäniltaansa totuttuun tapaan. Järjestöjen toimihenkilöt halusivat olla tehtävissään osana veteraanien kunnioitusta, joka suuntautui kunniakansalaisiimme.
Aika on tuonut eteen muutoksen perinneaikaan. Toivon, että viimeistään nyt mukaan otetaan sodista kärsineet, ulkopuolisina pidetyt sotaorvot, sotalapset, sotilaspojat. Tammenlehvän Perinneliitto ry. on järjestäytynyt toteuttamaan ja ohjaamaan neljän veteraanijärjestön arvokasta perintöä myös ilmeisen resursoituna kohti alkanutta perinneaikaa. Siinä me kaikki osoitamme työmme ja tukemme valtakunnan, aluepiirien ja paikallistasoilla.
Arvoisat kuulijat!
Lopuksi haluan liittää sotiemme veteraanien kunniaksi ja kiitokseksi sekä tuleville sukupolville tiedoksi saatettavaksi Talvisodan Raatteentien venäläisten kaatuneitten Oleg Komovin ”Surun ja sovun” muistomerkin vihkimisen 19.9.1993. Paljastustilaisuudessa Venäjän-Suomen suurlähettiläs Juri Derjabin luki presidentti Boris Jeltsinin tervehdyksen: ”Uusi Venäjä rakentaa suhteitaan omaan luoteiseen naapuriinsa uudella tavalla ja haluaa vetää lopullisen ristin menneiden tapahtumien päälle. Palakoon ikuinen tuli kaatuneitten haudoilla, muistuttakoon heidän kohtalonsa nykyisiä ja tulevia sukupolvia. Minkäänlaisia ongelmia ei voida ratkaista sodan avulla eikä verta vuodattamalla. Tämä on poliitikkojen vastuulla.”
Tasavallan presidentti Mauno Koivisto valtuutti minut maaherrana esittämään tervehdyksensä: ”Olen samaa mieltä presidentti Jeltsinin kanssa, että aika parantaa haavat. Suomen ja Venäjän kansat elävät nyt ystävinä ja yhteistyössä. Me rakennamme turvallisempaa Eurooppaa ja parempaa huomenta koko ihmiskunnalle.”
Tervehdysten jälkeen Venäjän ortodoksikirkon patriarkka Aleksi II:n toimitti liturgian ja lausui seuraavaa: ”Venäjän kirkon esimiehenä on raskasta olla Suomussalmella ja Raatteentiellä. Tämä on veristen taistelujen suomalainen maaperä, jonne tulivat oman maamme miehet miekka kädessä Neuvostoliiton silloisen julman politiikan määräämänä. He olivat rikollisen politiikan uhreja. He eivät tienneet, mitä tekivät. Venäjän kirkon nimissä sanon, että me suremme syvästi ja pahoittelemme tapahtunutta. Kansojen yhteistyön tuloksena Suomen ja Venäjän raja lienee nyt rauhallisin raja idän ja lännen välillä.” Paikalla oli myös tuolloinen Molenskin arkkipiispa, nykyinen Patriarkka Kiril, presidentti Putinin politiikan myötäilijä ja ns.”alttaripoika”. Sama asenne on ollut talvi- ja jatkosotaan keskusteluissani Karjalan arkkipiispa Manuilin ja Murmanskin arkkipiispa Isä Simonin kanssa.
Kunnioitettu juhlayleisö.
Idän ja lännen rajamaana Suomi on kokenut painostukset, rajut hyökkäykset, muutokset ja suopeitakin vaiheita. Sotiemme veteraanien arvot, kansallinen itsenäisyys, rauhantahtoinen riippumattomuus ja oikeusvaltion periaatteet ovat Suomen ja sen alueiden tahtotilana siirryttäessä kohti Tammenlehvän perinneaikaa.
Päätössanat, Oulun Sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Hannu Ojalehto
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, ja koko sotasukupolvi, hyvät juhlavieraat
Kuluvan viikon maanantaina Oulun Sotaveteraanit ry piti vuosikokouksensa, jossa viimeisenä asiana tehtiin päätös yhdistyksen purkamisesta. Tänään, juuri ennen kuin kokoonnuimme juhlamme kahvitilaisuuteen, Pohjois- Pohjanmaan Sotaveteraanipiiri teki omassa vuosikokouksessaan samansisältöisen päätöksen.
Oulun Sotaveteraaneilla kertyi toimintavuosia – tämä vajaa vuosi mukaan lukien – 65. Sotaveteraanipiirillä 58 vuotta. Monin tavoin kunniakas taival. -Ja tämän jälkeenkin työ jatkuu – niin kuin tässä juhlassa on siitä todettu – perinnetyönä Tammenlehvän perinneyhdistyksen lipun alla.
Samoissa vuosimäärissä, 58 – 65 vuotiaina elämme myös henkilökohtaisessa elämässämme taitekohtaa. Työura on vaihtumassa eläkevuosiksi. Mutta tuntuu, että vielä olisi virtaa tehdä jotain hyödyllistä. Tehdä sellaista, joka antaa sisältöä ei vain omaan yksityiselämään, vaan joka on merkityksellistä koko yhteiskunnassamme.
Näissä ajatuksissa voi tutustua lähemmin vaikkapa Tammenlehvän perinneyhdistykseen: Minkä asian ja minkä arvojen lipunkantaja se on.
Tämän päivän juhlaohjelman puheet ja musiikki ovat antaneet siitä meille tässä upean näytteen. -Kiitos teille jokaiselle siitä. -Kiitos myös juhlatoimikunnalle, joka on valmistellut ohjelman ja hoitanut monia muitakin juhlavalmisteluja.
Kiitän Oulun kaupunkia, joka tarjosi nämä kaupungintalon upeat tilat juhlapaikaksi juhlakahvien kera.
Kiitän puolustusvoimia, aluehallintoa, Oulun luterilaista ja Oulun ortodoksista hiippakuntaa, Pohjois-Pohjanmaan kaupunkeja ja kuntia sekä seurakuntia hyvästä yhteistyöstä veteraanitoiminnassa.
Kiitos myös niille muille yhteisöille, jotka ovat vuosien saatossa tukeneet veteraanityötämme.
Ja aivan erityinen ilo on ollut meillä tässä juhlassa teistä sotiemme veteraaneista ja puolisoista. Toivotan teille ja meille jokaiselle elämässä terveyttä, voimia – kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta.
19.03.2025
Sotaveteraaniyhdistyksen viimeinen vuosikokous pidettiin 24.2. keskustan seurakuntatalolla. Paikalle oli saapunut viitisentoista henkilöä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Matti Bäckström.
Yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Ojalehto luki edellisen vuosikokouksen jälkeen poisnukkuneiden tunnusveteraanien nimet, jonka jälkeen pidettiin hiljainen hetki heidän muistolleen.
Ojalehto toi tervehdyssanoissaan esille tilaisuuden olevan hieman haikea, sillä vuosikokouksessa on tarkoitus tehdä toinen päätös yhdistyksen purkamisesta.
Vuosikokous teki yksimielisen päätöksen yhdistyksen purkamisesta. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Hannu Ojalehto ja yhdistyksen aikaisempi hallitus valittiin jatkamaan edelleen. Hallitus valtuutettiin suunnittelemaan ja toteuttamaan toiminnan purkaminen kevään aikana. Jäsenmaksuja ei peritä.
08.01.2025
Veteraanijärjestöt viettivät joulujuhlaa perinteiseen tapaan 10.12. Pyhän Tuomaan kirkossa. Juhlaan oli saapunut noin 80 henkilöä tapaamaan toisiaan ennen joulua. Hannu Ojalehto toivotti läsnäolijat tervetulleiksi, ja seurakunnan tervehdyksen toi seurakuntapastori Jonna Piirainen.
Juhlan ohjelmasta vastasivat Puolivälinkankaan päiväkodin eskarilaiset, Ynnin tiernapojat ja Oulun Tammenlehväkuoro. Patarouva tarjoili herkullisen joulupuuron luumukiisseleineen ja ruokailun päätteeksi nautittiin vielä makoisat torttukahvit. Yleisö tuntui nauttivan yhdessäolosta.
08.01.2025
Tuiran seurakunnan kirkkoherra Niilo Pesosen puhe Intiön hautausmaalla Itsenäisyyspäivänä 6.12.2024.
Hyvät ystävät!
Maailma on muuttunut radikaalisti 10 vuoden kuluessa. Maailmanpoliittinen tilanne on kiristynyt ja sisäinenkin vastakkainasettelu on kiristynyt omassa maassammekin ja ehkä siten, että jokainen saattaa huomata sen jopa lähipiirissään. Vuosikymmenten myötä maailma ja maamme on muuttunut myös siten, että yksilöllistyminen on edennyt entistä pidemmälle. Tämä kehitys on sinänsä hyvä. Yksilön oikeuksista on pidettävä huolta. Yksilön oikeudet voivat myös vääristyä siten, että unohdetaan niiden toinen puoli, eli velvollisuudet.
Ajattelen, että tänä itsenäisyyspäivänä meillä voi olla kaksi kysymystä. Ensinnäkin mitä minä voin saada, mutta yhtä tärkeänä, mitä minä voin antaa. Välillähän on sanottu leikkisästi, että kysymyksemme on vain, mitä yhteiskunta tai maamme voi antaa minulle. Sen ohella tulisi kysyä toinen kysymys: mitä minä voin antaa maalleni tai yhteiskunnalle. Jälkimmäisen kysymyksen herättävä asenne ja vastaus oli niiden nuorten miesten ja naisten mielessä, jotka joutuivat puolustamaan maatamme. Tämä oli asenne myös sotaa seuranneessa jälleenrakennuksessa ja koko yhteiskuntamme rakentamisessa demokraattiselle ja oikeudenmukaiselle perustalle.
Kaikesta tästä me saamme tänä päivänä olla kiitollisia itsenäisessä ja vapaassa maassa. Yksilön oikeudet ovat turvatut. Periaatteemme on, että kaikki ovat yhtä arvokkaita ja pyrimme sen toteuttamaan elämässämme. Jotta kaikki tämä säilytettäisiin, tarvitaan kuitenkin myös palvelun asennetta, siis sen ymmärtämistä, että myös minua tarvitaan. Myös minulla on jotain annettavaa yhteiseksi hyväksi.
Näinä päivinä tulee kuluneeksi 85 vuotta talvisodan alkuvaiheen merkittävistä taisteluista. Yksi näistä taisteluista käytiin pohjoisessa Pelkosenniemellä. Siellä heikosti varustettu pienempi suomalaisjoukko sai vastaansa hyökkäävän vihollisen, joka oli moninkertainen. Ihmeellisesti lämmin suojasää muuttui yhdessä yössä kireäksi pakkaseksi, joka vaikeutti merkittävästi vihollisen moottoroitua joukkoa. Samaan aikaan suomalainen komppania, joka oli eksynyt, sattui kuin ihmeen kautta oikeaan kohtaan vihollisen kolonnaa hajottaen sen. Kun vielä kävi niin, että vihollisen kuorma-auton kuljettaja sai kuolettavan osuman ja rojahti auton äänimerkin päälle antaen pitkän kauan kestävän äänimerkin, lähtivät vihollisen joukot epäjärjestyksessä perääntymään. Ilmeisesti pitkä auton äänimerkin kuuluminen oli perääntymismerkki. Ilman tuota torjuntavoittoa vihollisen joukoilla olisi ollut vapaa pääsy Tornioon asti. Vuosien päästä tapahtuneesta paikassa taistelleet veteraanit pystyttivät tuolle paikalle muistomerkin, jossa luki: ”Tässä auttoi Herra”. Se oli heidän kokemuksensa.
Tänä itsenäisyyspäivänä meillä on siis kaksi kysymystä. Ensinnäkin voimme kysyä mitä minä voin antaa toisten hyväksi ja tämän maan hyväksi. Toinen yhtä hyvä kysymys on myös, mitä minä voin saada, nimittäin kaikkein korkeimmalta, Jumalalta, joka on ennenkin auttanut. Hänen suhteensa me olemme saajia ja vastaanottajia. Se mitä hän meille antaa on hänen rakkautensa ja siunauksensa. Olkoon hänen rakkautensa ja siunauksensa meille voimavarana myös tulevina vuosina elää ja toimia yhteiseksi hyväksi omassa maassamme.
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
10.09.2024
Viime sunnuntaina vietettiin Pyhän Tuomaan kirkossa ensimmäistä Tammenlehvän kirkkopyhää. Kirkko täyttyi hyvissä ajoin ennen puoliltapäivin alkavaa messua, jonka toimitti kirkkoherra Niilo Pesonen. Kenttärovasti Heikki Korva lähetti seppelpartion, Tauno Siik ja Vilho Räihä, viemään seppeleen sankarimuistomerkille. Messun jälkeen juotiin makoisat kirkkokahvit.
Päiväjuhlan avasi Tammenlehvän Pohjois-Pohjanmaan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Reijo Sallinen tervehdyksellään. Puolustusvoimien tervehdyksen toi everstiluutnantti Paavo Sarala. Juhlapuheen piti Oulun seurakuntayhtymän johtaja Aarne Kiviniemi ja nuoren sukupolven puheenvuoron toi pastori Timo Kosola. Erkki Piri haastatteli maaherra Eino Siuruaista aiheesta ”Mitä tarkoittaa olla sotaorpo”.
Musiikkiesityksistä vastasivat Lapin sotilassoittokunta ja Pohjois-Pohjanmaan reserviläiskuoro. Kirkkopyhään oli saapunut arviolta 340 henkilöä ympäri maakuntaa, ja yleisön mukaan juhla oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut.
26.08.2024
Sotaveteraanit, puolisot ja lesket ja kannattajajoukot viettivät viime viikon keskiviikkona Elojuhlaa Rinnekodin Kanresta ravintolan tiloissa. Paikalle oli kokoontunut vajaa 60 henkilöä. Puheenjohtaja Hannu Ojalehto toivotti kaikki tervetulleeksi juhlaan ja kertoi veteraanijärjestöjen purkautumisen myötä veteraanityön ja muun toiminnan siirtyvän Tammenlehvän perinneliiton alla toimivien paikallisyhdistysten hoidettavaksi. Oulussa ja koko Pohjois-Pohjanmaalla vetovastuu tulee olemaan Tammenlehvän Pohjois-Pohjanmaan perinneyhdistyksellä.
Tilaisuuden aluksi juotiin kahvit suolaisen ja makean kera. Kahvittelun jälkeen ohjelmassa oli yhteislauluja Pentti Kaustisen haitarimusiikin säestyksellä. Humoristista runonlausuntaa esitti kulttuuritekijä, kaikille tuttu radiomies Hannu Tarvas.
Kiitokset kaikille tapahtumaan osallistujille ja ohjelman esittäjille.
18.05.2024
Torstaina 16.5. vietettiin veteraanijärjestöjen kevätjuhlaa Pyhän Tuomaan kirkossa. Juhlassa esiintyivät Puolivälinkankaan päiväkodin esikoululaiset ja Oulun Tammenlehväkuoro. Yleisö pääsi osallistumaan yhteislaulujen merkeissä. Juhlassa tarjottiin kahvit pienen suolaisen ja makean kera. Tunnelma oli lämmin, juttelua riitti ja lopuksi Tammenlehväkuoron Veteraanin iltahuuto esitys herkisti yleisön kyyneliin. Oulun Sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Hannu Ojalehto kertoi, että tämä kevätjuhla oli lajissaan viimeinen, sillä ensivuodesta alkaen Tammenlehvän Pohjois-Pohjanmaan perinneyhdistys kantaa vastuuta juhlien järjestämisestä.
12.01.2024
Hammaslääkäri Yrjö Valter (Velse) Bäckström kuoli 5.11.2023 96 -vuotiaana. Hän oli syntynyt Oulussa 14.8.1927.
Lapsuus kului Tuirassa ja hän pitikin itseään aina ”Tuiran poikana”. Lempinimi Velse, jolla hänet yleisesti tunnettiin, oli perua jo kouluajalta. Kansakoulun jälkeen opintie vei Oulun Lyseoon josta hän kirjoitti ylioppilaaksi 1946. Kouluaikaa varjosti sota ja sotilaspoikana hän toimi 1944 Oulussa ilmatorjunnassa (96 Raskas Itptri). Syvän jäljen jätti veljen kaatuminen elokuussa 1944.
Vaikka takana oli sodan ajan toiminta, hän astui asevelvollisena 1946 asepalvelukseen ja kutsui itseään kolmen aselajin mieheksi: ensin sota-ajan ilmatorjunta, asevelvollisena rannikkotykistö ja lopuksi laivasto. Lyhyen lainopin opiskelun jälkeen hän pääsi lukemaan hammaslääketiedettä ja valmistui Helsingin yliopistosta hammaslääkäriksi 1954. Avioliitto solmittiin 1948 Maija-Liisan (os. Pasanen) kanssa ja perheeseen syntyi kaksi poikaa ja tytär. Avioliitto kesti Maija-Liisan kuolemaan toukokuussa 2012.
Velse toimi Oulussa yksityishammaslääkärinä vuosina 1955–87 ja koulu/terveyskeskushammaslääkärinä 1969–87, jolloin jäi eläkkeelle. Isänmaallisuus ja velvollisuudentunto leimasivat koko hänen elämäänsä ja tämän hän opetti myös lapsilleen. Hän oli Oulun Sotaveteraanien varapuheenjohtaja ja oli mukana Sotilaspojissa sekä aktiivisesti lukuisissa muissa maanpuolustushenkisissä järjestöissä ja killoissa.
Hän toimi Oulun Hammaslääkäriseuran puheenjohtajana 1966–69, Akavan pääluottamusmiehenä vuosina 1973–87 Oulussa. Rotarytoiminta oli hänelle tärkeää ja vuosina 1973–74 hän oli myös Merikosken Rotaryklubin presidentti.
Harrastuksena oli ennen kaikkea filatelia, hän oli Oulun Postimerkkikerhon pitkäaikaisimpia jäseniä. Kuntoliikunta kuului elämään, Tervahiihto tuli sivakoiduksi useita kertoja. Vieraat kielet kiinnostivat, hän puhui ruotsia, saksaa, englantia ja ranskaa sekä yllätti Budapestin unkarilaisen oppaan unkarin kielisillä kysymyksillä. Hän käänsi F.W. Thorbanin teoksen ”Petsamon ja Kirkkoniemen torjuntataistelut 1944” tekijän pyynnöstä saksasta suomeksi 1992. Historia, varsinkin toisen maailmansodan historiasta lukeminen kuului kiinnostuksiin.
Kesäpaikka oli Nilsiän Vuotjärven Haapaniemi-talo vuodesta 1959 Pasalan kylässä, vaimon isän kotitilan vieressä. Kätevänä käsistään aika kului kesäisin nikkaroidessa linnunpöntöistä aina uuteen ulkorakennukseen. Luonnon kierron ja etenkin lintujen elämän tarkkailu oli pysyvä harrastus.
Tärkeintä oli kuitenkin oma perhe, vaimo, lapset ja lastenlapset sekä seuraava polvi ja muut sukulaiset ja ystävät. Mikä ilo olikaan, kun tammikuussa 2023 Uudesta Seelannista saapuivat tyttären tyttären lapset leikkimään ukin kanssa kuukaudeksi! Ystävällisyys, joviaalisuus, mukavuus huokuivat hänestä. Vanhat luokkatoverit olivat myös tärkeitä, kunnes hän oli ainut jäljellä oleva vuoden 1946 ylioppilasluokastaan.
Velse, luokkansa viimeinen, siunattiin 24.11.2023 Tuiran kirkossa, aivan lapsuuden asuinpaikkojen vieressä. Mikä olisikaan sopinut paremmin vanhalle ”Tuiran pojalle”!
Kirjoittajat ovat Velsen pojat ja tytär.
Matti Bäckström, Heikki Bäckström ja Maijukka Reddy
19.12.2023
Oulun Sotaveteraanit ry:llä on meneillään 63. toimintavuosi. Veteraanijärjestökenttä elää murroksessa. Oulussa veljesjärjestömme, sekä Sotainvalidit että Rintamaveteraanit, järjestivät marraskuun lopulla jo oman toimintansa päätösjuhlat.
Sotaveteraaneissa jatkamme vielä tulevaan vuoteen perinteisellä toimintasuunnitelmalla, johon sisältyvät mm. veteraanien aamupäivätilaisuudet, veteraaniseurat sekä kevät-, elo- ja joulujuhla. Tammenlehväkuorollamme on edelleen vireää toimintaa. Se on juhlistamassa monia tilaisuuksia ja järjestää myös omia konsertteja.
Yhdistyksemme hallitus kirjasi joulukuun kokouksessaan, että meillä on tunnusveteraanijäseniä yhteensä 60, joista 46 on naisia. Lisäksi puolisojäseniä on 15, leskiä 56 ja vapaajäseniä 25 sekä kannattajajäseniä 276.
Ensimmäisen kerran yhdistyksemme historiassa on nyt sellainen tilanne, ettei hallituksessa ole tunnusveteraania, kun pitkäaikainen hallituksen jäsen ja ensimmäinen varapuheenjohtaja Velse Bäckström nukkui 5.11.2023 tästä ajasta pois. Muistamme kiitollisena hänen arvokasta työtään veteraaniyhteisössämme.
Kiitän teitä yhdistyksemme jäsenet, tukijat ja yhteistyötahot, jotka olette kuluneena vuonna toimineet eri tavoin sotiemme veteraanien ja sotiemme naisten sekä heidän läheistensä hyväksi.
Viime vuonna päätin joulutervehdykseni jouluevankeliumissa olevaan taivaallisen sotajoukon ylistykseen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”. – Niin ei ollut silloin kuitenkaan kaikkialla, eikä näytä olevan tänäkään jouluna. -Sen tähden älkäämme unohtako, että meillä on vaalittavana viime sotiemme arvokas perintö.
Hyvää ja rauhallista joulua sekä turvallista vuotta 2024
Hannu Ojalehto
19.03.2025
Talvisodan päättymisestä tuli 13.3. kuluneeksi 85 vuotta. Oulussa oli järjestetty perinteinen järjestöjen lippulinna ja seppeleenlaskut...19.03.2025
Pohjois-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin ja Oulun Sotaveteraaniyhdistyksen yhteistä päätösjuhlaa vietettiin lauantaina 1.3. Oulun kaupungintalossa. Juhlaan oli saapunut...19.03.2025
Sotaveteraaniyhdistyksen viimeinen vuosikokous pidettiin 24.2. keskustan seurakuntatalolla. Paikalle oli saapunut viitisentoista henkilöä. Kokouksen puheenjohtajana toimi...Huhtikuu
Toukokuu